*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76823 *** Language: Finnish KORPI LIIKKUU Yksinäytöksinen näytelmä Kirj. KAARLE HALME Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1913. Näytelmällisesti kuvatakseni sitä valistustyötä, minkä edistysseurat meidän maassamme ovat aikaansaaneet viimeisinä vuosikymmeninä, olen suunnitellut neliosaisen näytelmäsarjan, jonka ensimäinen osa "Korpi nukkuu" käsittelee sitä aikaa, jolloin ei vielä ollut yhteisiä edistysrientoja kansallisessa herätyksessämme. Toinen osa "Korpi herää" koskettelee raittiusliikettä, kolmas "Korpi nousee" nuorisoseura-aatetta, ja neljäs "Korpi liikkuu" työväenaatetta. Jokainen näistä osista, ollen itsenäinen näytelmä, sopii erikseen esitettäväksi, ja on, helpon näyttämölle-asettamisen puolesta, mahdollinen ahtaimmissakin oloissa. Olosuhteiden mukaan voidaan joko yhden tai useamman illan ohjelmana esittää koko sarja yhtäjaksoisena, näyttämöllisenä kuvauksena edistysseurojemme sivistyspyrkimyksistä menneenä ajanjaksona. Helsinki 27/XI 1913. _Tekijä_. HENKILÖT: PERTTU, seppä ANTTI, rautasorvaaja, Pertun poika IRJA, Antin sisar MIKKO, talollinen LYYLI, Mikon sisarentytär HELJO, koneenkäyttäjä HUIKARI, mestari Ohjeita esittäjille. Tapahtuma-aika 1900 luvun alku. Perttu on paljon vanhentunut, on väsähtänyt ja kadottanut entisen vilkkautensa, on taipuvainen raskaaseen, surunvoittoiseen mielialaan. Hän tulee suoraan paja-töistä, on sen mukaan puettuna, kasvot ja kädet nokisina. Antti on kadottanut sen poikamaisuuden, mikä oli havaittavissa edellisessä osassa. On reipas ja miehekäs, sekä hyvin huomattavasti leikillinen. On puettuna verstastyömiehen pukuun. Irja on tasainen ja vaatimaton luonne, kuten edellisessä osassa. Mikko, ei mitään muutosta edellisestä. Lyyli, vilkas ja tulinen kuten edellisessä, mutta ei niin lapsellinen. Heljo, innostunut kalpea nuorukainen, puettuna työpuseroon. Huikari, petollinen, epäilyttävä ja vaaniva. Puhuu imelästi ja mielittelevästi, kunnes suuttumisessaan paljastuu itsekkääksi ja ilkeäksi. Viikset ja leukaparta. Ikä n. 35 v. Pertun asuinhuone. Kesåiltapäivä. IRJA hommailee ruokaa pöydälle. Kulkee useasti kaapin ja pöydän väliä. MIKKO tulee ulkoa. Päivää taloon! IRJA pysähtyy Kas! Suokorven nuori isäntä! Päivää, päivää! (Panee kantamuksensa pöydälle ja pyyhkii käsiään esiliinaansa. Pitää oikein kädestä) — kun on niin harvinainen vieras — (Menee tervehtimään). Terve tuloa vaan! Isäntä tekee hyvin ja käy istumaan — tänne sohvaan — MIKKO hymyilee No, en minä sinne — ruokapöydän ääreen — istunpahan tänne uuninurkkaan. (Menee istumaan uunin viereen oikealle.) Mitäs ihmeen ateriaa se Irja tähän aikaan päivästä? IRJA toimessaan Isälle pitää, ja Antti-veljelle. Täytyy näin alustavasti laittaa kuntoon ennen kello kuutta. Minulla on se ikävä yöviikko — MIKKO Isä ja veli tienaavat — voisi Irja olla poissa tehtaalta ja hoitaa vain kotia — IRJA naurahtaa tyytymättömästi Nyt kai olisikin paras aika — kun juuri palkatkin alennettiin — MIKKO Hm! Siitähän se oli ollut se suuri työväen kokous eilen illalla — ja kertoihan siitä Lyylikin — IRJA Niin Mäkipään Lyyli! Hän kyllä voisi jäädä pois tehtaasta, hän — talon tytär — MIKKO Siellähän on vielä kyllä tyttäriä kotonakin olemaan — (Naurahtaa.) Lapsia kuin muurahaisia. Ja Lyylin mielestä on hauskempi kun saa itse ansaita. IRJA Sehän se tässä on muillakin — vaikka eihän se meidän miehille ole oikein mukavaa. — Kai tässä joku muutos täytyykin tapahtua sitten kun Antti ja Lyyli menevät naimisiin ja Lyydi muuttaa tänne. MIKKO Niin kai. — Eikö seppä olekaan kotona? IRJA Isäkö? (Hymyilee.) Ei! Vastahan kello on viisi. MIKKO No, niinhän se on. Mutta — minä poikkesin siellä tehtaan pajassa — ja sanoivat sepän lähteneen kotia. IRJA Eikö mitä! Ei hän koskaan tähän aikaan pajasta lähde kotia. Minne lie mennyt — tehtaalle — MIKKO Niin kai sitten — erehtyivät — — Voinpa minäkin sitten taas lähteä — IRJA Olisiko isännällä ollut asiaa isälle? MIKKO Olisi vähän. (Pitkään.) Tai ei oikeastaan asiaakaan — olisin vaan kertonut hänelle insinöörin käynnistä meillä. IRJA Insinöörin? Mitä hän —? MIKKO Tahtoi ostaa Suokorven talon. IRJA Vai niin! (Nyrpeästi.) Toisena päivänä alentavat työväen palkkoja — ja toisena päivänä ostelevat taloja. MIKKO hymyilee No, ei tästä palkan alennuksesta vielä ole talon hintaa kokoontunut — IRJA Ei kai vielä — mutta kyllä varmaan kokoontuu. — No, myittekö? MIKKO Eihän Suokorpea saa myydä niinkauvan kuin Simuna elää. Eikä minulla ole haluakaan — vaikka vanha isäntä kuolisikin. IRJA No, mitä sitten sanoi? Oliko tyytymätön? MIKKO Taisi se olla. Tahtoi sitten ostaa edes pienen palstan. Tämän niemen — IRJA Tämänkö maan — jossa me asumme? MIKKO Tämän. Sanoi, että tehtaan alue on liian pieni. IRJA hämmästyen Herra jesta! Mihinkäs tämä mökki sitten työnnetään — ja me — asujamet? MIKKO ystävällisesti No, ei vielä mihinkään. Eihän tätä vielä ole myyty. Eikä ole sanottu, että myydäänkään. (Miettiväisesti.) Tuntui niin erikoiselta se kaupanteko? IRJA istuu. Erikoiselta? Kuinka niin? MIKKO En tiedä. Oli kovin kiihkoinen. Tahtoi kaupan aivan heti — näytti olevan kovin hermostunut — IRJA No, entä — mitä isäntä? MIKKO myhäilee Emmehän me ole niin kiireisiä. Täytyyhän asiaa ensin tuumia. Ja minä sanoin, että pitää keskustella sepänkin kanssa. Mutta siitä se näytti suuttuvan — IRJA Suuttuvan? MIKKO Ainakaan ei se siitä pitänyt. Onko hän ehkä vihanen isällesi? IRJA Vihanen isälle? Mistä ihmeestä hän —? MIKKO Ajattelin — jos tuosta eilisestä — IRJA Työväen kokouksestako? MIKKO Niin. Kun seppä siellä vaati työväen yhteenliittymistä — IRJA innokkaasti Eikö sitten kaikki ihmiset saisi hoitaa omia asioitaan ja niistä keskustella joko yksinään tai yhteisesti! MIKKO nousee Yhteenliittyminen on suuri voima — IRJA No, sitä parempi meille — MIKKO Mutta ei heille — (naurahtaa) — jos sattuu edut vastakkain — IRJA nousee hitaasti Niinkö? Ne eivät sallisi —? LYYLI tulee itkettyneenä ja hengästyksissään — pieni vahakangas-pussi kädessä. IRJA hämmästyen Kas, Lyyli! Joko sinä nyt tehtaalle? LYYLI katkonaisesti En — minä — tulen sieltä. MIKKO Sinähän olet itkenyt — IRJA Mikä ihme sinua vaivaa? — Tule nyt istumaan — (Ohjaa Lyylin pöydän editse sohvalle.) Tuletko sinä tehtaalta? Mitä sinä siellä teit? LYYLI istuu ja heittää pussinsa, pöydälle Minä kävin Antille kahvia viemässä — MIKKO istuu entiselle paikalleen Ja torailit vähän sulhasesi kanssa — (Hymyilee.) No, kyllä se menee ohi. LYYLI hermostuneesti Ei se ole sellaista — IRJA Miksi sinä Antille kahvia —? LYYLI No, tänään on Antin syntymäpäivä — ja minä sain sellaisen onnettoman päähänpiston. IRJA Onnettoman? LYYLI tuskaisesti Niin juuri — onnettoman! MIKKO Mitä on sitten tapahtunut? LYYLI pusertaa kätensä nyrkkiin 'ja painaa ohimoitaan Voi, voi, kun minua suututtaa ja — ja hävettää. IRJA No, mikä — mikä? (Istuu toiselle puolelle pöytää.) Sano nyt edes, että mekin tiedämme! LYYLI purskahtaa, kohottaen nyrkkejään Jos minulla vaan olisi ollut enemmän voimia, niin — kyllä minä olisin näyttänyt sille Huikari-roistolle — IRJA Mestarille? MIKKO Onko mestari ollut sinulle hävytön? LYYLI hilliten itkuaan ja suuttumustaan On! IRJA No, nyt minä arvaan. Se on usein ahdistellut tyttöjä. Ennenkin siitä on kerrottu. MIKKO hämmästyen Niinkö? — Onko niin, Lyyli? LYYLI purskuen Niin juuri se on! Kun minä kuljin rautaverstaalta, Antin luota, konttoorin ohi, niin hän seisoi ovella ja sanoi, että paperia aletaan nyt lajitella eri järjestelmän mukaan, ja kysyi enkö haluaisi nähdä malleja ja tutustua niihin. Kutsui minut konttoorin viereiseen mallivarastoon — ja alkoi siellä puhua tyhmyyksiä — minä tahdoin heti lähteä, mutta hän seisoi oven edessä — IRJA Niinhän se yritti Koivulan Maijullekin — LYYLI ylpeällä uhmalla Minä sanoin, että hän erehtyy henkilöstä — minä olen Antin morsian — ja pyysin häntä heti väistymään ovelta — mutta hän vaan nauroi ja tuli lähemmäksi — IRJA Olisit huutanut apua — LYYLI Minä ensin kivahutin häntä korvalle minkä jaksoin — MIKKO hymyilee Niin, niin — siihen sinä olet mestari — kuten ennen Anttiakin kerran — LYYLI Eno ei viitsi nauraa. Tässä ei ole mitään naurettavaa. — Sitten vasta aloin huutaa kun hän kävi käsiksi — MIKKO sävähtäen Mitä? Kävikö hän käsiksi? LYYLI hermostuneesti nauraen itkien No, tappelu siitä tuli — tietenkin — IRJA Hyvä isä! LYYLI voitonriemulla Mutta samassa tuli Antti sisään ja heitti mestarin nurkkaan — MIKKO helpotetusti Kas! No, mistä Antti osui —? LYYLI Sitä en tiedä. Minä karkasin suinpäin ulos — ja — ja juostuani jonkun matkan — istuin tien viereen itkemään — MIKKO No, mitä siinä sitten enään — LYYLI raivokkaasti Minua niin kamalasti suututti — ja hävetti, kun — kun kehtaa sillä tavalla käyttäytyä — (Itkun sekaisesti.) Onko minun käytökseni antanut aihetta sellaiseen —! MIKKO vakavasti Kyllähän tämä jo menee liian pitkälle — LYYLI päättävästi Se menee niin pitkälle, että minä en enään mene tehtaaseen — en. MIKKO Niin — voihan sen asian toisinkin järjestää. Voit muuttaa meille. Elina kyllä tarvitsisi askarapua — IRJA Mitenkähän Anttiakaan nyt enään pidetään tehtaassa, kun näin riitaantui mestarin kanssa — MIKKO No, ei tämän tähden — mestarin syyllisyyden tähden voida Anttia erottaa — LYYLI kuuntelee Nyt siellä tulee joku — onkohan se Antti — * * * * * PERTTU nokisena ja sepän puvussa tulee ulkoa. IRJA ihmetellen — nousee Isä! Kuinka sinä tähän aikaan tulet kotia? PERTTU nyökäyttää Mikolle Päivää, Mikko! (Istuu rauhallisena tuolille, jolta Irja nousi.) Johan minä olisin aikasemminkin, mutta juttelin tuolla Simunan kanssa — IRJA Kuinka niin aikasemmin —? PERTTU hymähtää katkerasti Kellä on aikaa — se kulkee omia aikojaan — MIKKO Loppuiko työ sitten — vai —? PERTTU Loppui se — minulta. IRJA Mitä? PERTTU kaivaa taskustaan rahoja Tässä on minun viimeinen palkkani tehtaalta — LYYLI ihmetellen Viimeinen? PERTTU antaa rahat Irjalle Tuossa! Syö säästäen savea! Ei tiedä koska taas uutta rahaa ansaitsen. IRJA Mitä ihmettä tämä merkitsee? PERTTU rauhallisesti, mutta katkerasti Olen erotettu — ajettu tieheni — IRJA Minkätähden? MIKKO Mistä syystä? LYYLI Eihän vaan minun ja Antin asian vuoksi? — IRJA Ei isä tiedäkään — PERTTU Tiedän minä senkin. Antilta kuulin. Ja Simunalta kuulin, että meidät tahdotaan mannultakin manata. — Onnettomuudet eivät tule koskaan yksinään. Ne ajavat toinen toistaan kuin pakojänikset. MIKKO Mutta eihän se voi olla tämän Lyylin jutun tähden — tämä Pertun erottaminen — PERTTU Ei. Sen eilisen kokouksen tähden — MIKKO No, sitä minä heti ajattelin, kun insinööri kävi tätä niemenkärkeä ostelemassa — PERTTU katkerasti Minä järjestelen sopimattomia kokouksia, ja villitsen työväkeä. Siitä tehtaan rauha häiriintyy — IRJA Niinkö he sanoivat? PERTTU Sinnepäin ne viittailivat — LYYLI suuttuneesti Mutta ihmisten rauha ei häiriinny väkivallantöistä ja raakuuksista — niitä kyllä saadaan harjottaa meitä kohtaan. PERTTU innostuen Juuri niin Anttikin sanoi — LYYLI Kenelle? PERTTU Tehtaan herroille. IRJA menee sohvalle Lyylin viereen, istuu Mitä tästä nyt sitten tulee! Kai Anttikin nyt erotetaan — ja mihinkäs yksistään minun palkkani riittää. — Muistaako isä mitä äitivainaja usein sanoi, ettei saa onneaan rakentaa kapitalistien turviin — ja tässä nyt ollaan. PERTTU Niin sanoi. Äitisi oli suuresta kaupungista — oli nähnyt enemmän kuin me täällä korvessa. (Synkästi.) Käänne kai tässä nyt tulee — elämän käänne — (huokaa ja katsoo harhailevasti tupansa seiniä.) Asunnostakin ajavat — MIKKO Siihen ei tehtaan valta yletä. PERTTU pää painuu Kyllä se ylettää. Ei mikään voi kapitaalin valtaa rajoittaa. MIKKO Kyllä vaan tässä rajoittaa — omistusoikeuden valta. Pakolla he eivät saa minulta ainuttakaan multalapiollista. Minä en rupea juonien ja koston kätyriksi. PERTTU nousee ihastuneena Kiitoksia Mikko! (Menee ja ottaa Mikkoa kädestä.) Tuhansia kiitoksia, isäntä! MIKKO häveliäästi Mitäs kiittämistä siinä. — Yhdessä olemme täällä korven kolkassa pyrkineet onnettomuudestamme. Nytkö sitten rupeaisimme eri köyttä vetämään, kun tämä maatunut maaperä alkaa liikuskella onnellisempia aikoja kohti — PERTTU huokaa raskaasti Onnellisempia — niin! (Menee istumaan entiselle paikalleen.) Ilman toimeentuloa ja — ilman työtä! IRJA arasti Isä! Olethan sinä ennenkin kestänyt — MIKKO Ja kestänyt paljon vaikeampien aikojen yli — saanut, ympäristön raittiiksi ja avannut viljelysvainion nuorison toiminnalle — PERTTU innostuneena, aivan kuin unohtaen nykyisen hetken Niin, se oli toista se — se oli ihanaa työtä — se oli taistelua omia paheitamme vastaan, ja oman nousumme hyväksi — mutta tämä — tämä on taistelua jättiläisen kanssa — taistelua ulkopuolella itseämme. (Masentuneena.) Ei, ei! Tässä taistelussa emme liikahda hiuskarvaakaan eteenpäin — (pää painuu käden varaan) tuskin pysymme paikoillammekaan — painumme ehkä sinne mistä — kerran lähdettiin. ANTTI tulee nopeasti ja kiihtyneenä No, sitä myöten on selvä peli! — Kas! Isäntäkin on täällä. (Menee tervehtimään.) Terveeksi! MIKKO! Terve, terve! No, mikä nyt on selvä? ANTTI hauskasti Koko jauhovellistä laski sakka pohjaan, ja pinnalle jäi selvä vesi. LYYLI Mitä sitten tapahtui — kuule —? ANTTI ottaa tuolin uunin eteen ja istuu Sitten tapahtui vaan pelkkiä hauskoja asioita. (Sytyttää tupakan.) Minä jätin mestarin nurkkaan kuuntelemaan mesiäisiä — ja kiirehdin sinun jälkeesi — LYYLI Antin hyväntuulen tartuttamana Minä en uskaltanut taaksenikaan katsoa — minä vaan juoksin — ANTTI Ja keveästi ja kauniisti juoksitkin — TOISET hymyilevät. LYYLI No, kerro nyt asioista! ANTTI Minä menin taas rautasorvini ääreen — LYYLI Miten sinä satuit tulemaan sinne varastoon? ANTTI Olisin vielä sanonut sinulle jotakin — näin sinun menevän konttooriin ja tulin perässä. Ihmettelin — mitä sinä siellä — LYYLI harmilla Narrasi minut katsomaan uusia paperimalleja — IRJA Entä sitten — kun olit mennyt työhön? ANTTI Mestari toi minulle jonkun mutterin tai laakerin — mikä lie ollut — korjattavaksi. Minä käskin viedä pajaan. Hän sanoi, ettei ole seppää ennen huomisaamua — että isä on erotettu — sanoi, että korjaus pitää olla valmis puolen tunnin kuluttua — se tarvittiin muka Heljon paperikoneeseen — PERTTU No, korjasitko? ANTTI Minä menin Heljon luo kysymään mikä hänen konettaan vaivasi — LYYLI No? ANTTI Ei mikään. Kone kävi että sähkökipunat hyppelivät — (Nauraa.) Ja kaikki aremmat varakappaleet olivat käyttämättä. PERTTU Entä sitten? ANTTI Menin työtäni jatkamaan ja annoin mestarin mutterin levätä rauhassa. MIKKO Minä jo arvaan mikä sitten tuli. ANTTI nyykähyttää päätään Hm! Sitten tuli mestari takaisin — insinööri mukanaan. Molemmat katselivat vähän aikaa sekä minua että mestarin tuomaa kojetta — ja insinööri kysyi miksi en ole sitä korjannut. Minä sanoin, että näkeehän sen — että se ensin tarvitsee pajaa — eikä Heljon kone tarvitse mitään muuta kuin rasvaa — ja että Heljo hoitaa sen itse. IRJA Mitäs insinööri siihen? ANTTI Sanoi, ettei minun asiani ole arvostella tehtaan tarpeita. Minä sanoin, ettei olekaan, mutta että yksi massakivistä ei ala pyöriä kello kuudelta ellei työn alla oleva akseli ole valmiiksi sorvattu — PERTTU Se oli oikein sanottu — ja pätevä syy — ANTTI naurahtaa Niin sitä luulisi! Insinööri sanoi, ettei se kuulu minuun jos alkaa tai ei — ja kutsui konttooriin. TYYLI Mitä sinä siellä? ANTTI No, arvaat kai sen. PERTTU kauhistuen Erotettiin? ANTTI Potkittiin pellolle oikein kohteliaasti, ja maksettiin vielä irtisanomisajaltakin palkka kouraan. LYYLI Hävytöntä! IRJA Hyvä isä! ANTTI kaivaa rahat taskustaan ja antaa Irjalle Tuossa sisko! Emännöi tarkasti, että kestää jonkun aikaa! (Hymyilee reippaasti.) Ettei heti tarvitse panna hampaita naulaan. LYYLI Tämä vasta on hävytöntä! Ei se ole sen mutterin tähden — se on minun tähteni — ANTTI nauraa Se on sentähden, että mestari sai kuunnella mesiäisiä. Mutterihan oli ainoastaan pieni välikappale »herran» kädessä. LYYLI väkisinkin naurahtaen Kyllähän sinä osaat — nauratat — vaikka ei ole vähintäkään syytä nauruun. PERTTU hivelee kädellään otsaansa Ei! Kyllä tässä hymy hyytyy — MIKKO vakavasti Johan nyt aivan on astuttu ennen polkemattomille poluille — ANTTI heittää tupakkansa uunin eteen On — sotapoluille. Näitä kuuluu käytävän suuressa maailmassa paljon — tällaisia sotia. MIKKO nousee Aina on ihmisyyden puolesta saatu olla sotisovassa — milloin sisäisiä — milloin ulkonaisia vihollisia vastaan — mutta — tällaista räikeyttä — PERTTU masennuksissa Joko isäntä nyt menee? (Nousee raskaasti.) Niin — niin! Onnettomuutta ei ole hauska katsella — ihan silmästä silmään — MIKKO surumielisesti Onhan minullakin ollut — omat onnettomuuteni — ja olen niitä katsellut suoraan silmäterään. — En minä onnettomuuden outouden vuoksi täältä lähde, mutta tehdäkseni tässä asiassa velvollisuuteni — sen mikä minun osakseni on sattunut — ANTTI nousee Mikä se on? MIKKO Lupasin puolen tunnin kuluttua antaa insinöörille vastaukseni tämän teidän maapalstan myymisestä tehtaalle — ANTTI Myydäänkö tämäkin tehtaalle? MIKKO vakavasti Ei! Sitä ei myydä! Aion nyt mennä siitä ilmottamaan. ANTTI ottaa Mikkoa kädestä, yksinkertaisesti Siskoni — ja vanhan isäni puolesta kiitän teitä! — Eihän se ihmisyys sentään ole maan päältä kadonnut — * * * * * HUIKARI tulee arkana vilkuillen ympärilleen. LYYLI hypähtää ylös Mestari täällä! ANTTI kääntyy nopeasti Huikari! (Ankarasti.) Mitä te täällä teette? PERTTU rauhoittavasti Antti! Anna minun — minä olen tämän asumuksen isäntä — (Astuu tulijaa kohti). ANTTI mutisee tytöille, siirtyessään pöydän luo Vielä tuo roisto — PERTTU Onko Huikarilla jotakin asiaa meille? HUIKARI Hyvää iltaa ensin taloon. ANTTI ei voi hillitä itseään Hyvääkö? PERTTU Antille No, no, no! (Huikarille.) Iltaa, iltaa! (jää odottamaan, kysyvästi.) No? HUIKARI Olisihan minulla asiaa — noitten sattuneitten tapausten johdosta. Minun mielestäni niissä oli osaksi väärinymmärrystäkin — ja osaksi äkkipikaisuutta — PERTTU Minunko suhteeni? LYYLI Vai minua kohdanneessa roistomaisuudessako? ANTTI Tai minun erottamisessaniko? PERTTU rauhoittavasti No, no! Ei kaikki yht'aikaa. (Huikarille.) Minä tahtoisin vain ensin tietää tämän käyntinne tarkotuksen. Tahdotteko te antaa vain selityksiä tapahtumista tai — olisiko aikomus sovitteluilla saada asiat järjestymään? HUIKARI Olisin halukas sekä selittämään että järjestämään ne. ANTTI äkkiä Onko Heljo seisauttanut koneensa? HUIKARI Ei, mutta hän otti yövuoron käyttäjän etulaisekseen ja poistui — ANTTI riemuiten Niin, no, arvaa sen, että mestari nyt tahtoo — järjestää asiat — PERTTU Antille Älähän nyt sotke! Mitä ihmettä se tähän kuuluu? ANTTI Se kuuluu niin paljon, että konesalin yövuoron väki on kutsuttu koolle nyt ennen kuutta — sana on jo kiertänyt ympäri kylää — ja päivävuorolaiset kokoontuvat kello seitsemän kaiken muun työväen kanssa. (Ylpeästi Huikarille.) Me rohkenemme näin kaikki paljastaa, sillä meillä ei ole mitään salattavaa — me pelaamme avonaisilla korteilla. Ja nyt mestari on täällä hieromassa sovintoa, kun isännistö huomaa astuneensa muutaman askeleen syrjään — liian lähelle ojan reunaa. HUIKARI pehmeästi Niin — en minäkään salaa, että olen täällä sovintoa varten, sillä tuo työväen kiihoitus, joka nähtävästi on saanut erityisen sysäyksen tämänpäivän tapauksista, voi olla hyvin turmiollinen — PERTTU Kenelle? HUIKARI Tietysti — työväelle — ANTTI Mutta ei teille? HUIKARI yskäsee Jos tahdotte, niin sanokaamme — tehtaalle kokonaisuudessaan — mainitsematta ketään yksilöä erityisesti. PERTTU No, minkälainen se sovinto olisi tämän huoneen väkeen nähden? HUIKARI Nämä molemmat erottamiset voitaisiin peruuttaa — voitaisiin huomisesta asti asettua entiselleen sillä ehdolla, että seppä ei hangottele vastaan tämän maapalstan myymistä tehtaalle — MIKKO astuu uunin varjosta niin paljon esille, että tulee Huikarin näkyviin Tämä ei ole mikään ehto, josta voisi puhua. Sepällä ei ole tähän maapalstan myymiseen myöntävää eikä kieltävää oikeutta. Se oikeus on yksin minulla. Ja minä en myy. Aioin juuri lähteä tuomaan siitä sanaa tehtaalle, mutta nythän mestari voi sen tehdä yhtähyvin. HUIKARI yskii Mutta seppä on kuitenkin vaikuttanut — MIKKO Ei ole. HUIKARI Hänen pitäisi kehottaa isäntää — MIKKO ankarasti Oletteko te järjiltänne, mies? Tai pidättekö minua holhouksen alaisena? HUIKARI yskii No, tästä asiasta saatte sitten te — asianomaiset toiste lähemmin keskustella — PERTTU Tämäkö vaan oli —? HUIKARI Ei. Tärkein on se, että te palaatte rauhallisesti työhönne ja estätte ja lopetatte kaiken kiihotuksen ja alkaneet kokoukset — ANTTI naurahtaen On niissä kokouksissa muitakin kuin nämä asiat. Nämä vain jouduttivat tapausten kulkua. Paha työnsi hyvän liikkeelle ja — HUIKARI Minä kernaammin keskustelisin sepän kanssa — ANTTI Sen kyllä uskon. HUIKARI välittämättä Antista — ja tahtoisin nyt kysyä — suostutteko — PERTTU epävarmana Minä en tiedä — minusta tuntuu vaikealta — ANTTI astuu päättävästi isänsä ja Huikarin väliin Anna anteeksi, isä! Mutta minun täytyy nyt asettua sinun oikeuksiisi — ja puhua meidän kaikkien puolesta — PERTTU väistyy, masentuneena Enhän minäkään tässä vastaan ole kai ollut — IRJA nopeasti Istu nyt, isä! Ja kuullaan mitä Antti sanoo. PERTTU istuu Kuullaan, kuullaan — ANTTI Huikarille Mitä ehtoja teillä on — (viittaa Lyyliin) — hänen suhteensa? HUIKARI yskii Eihän häntä ole erotettu — LYYLI Mutta minä olen eronnut-— ANTTI Hän itse eroaa teidän hävyttömän käytöksenne johdosta — HUIKARI Vallan väärinkäsitystä! LYYLI hypähtää ylös Soo! ANTTI Ja Koiviston Maijun juttu oli myös väärinkäsitystä — niinkö? HUIKARI kiivaasti Eihän se tähän kuulu — ei pidä sotkea — ANTTI kohottaen ääntään Minä sotken nyt asiat sillä tavalla, että me emme suostu mihinkään teidän ehtoihinne, vaan asetamme omamme teille. Ja yksi niistä on se, että teidät pitää erottaa ennenkun me suostumme ollenkaan mihinkään keskusteluihin. HUIKARI yrittää naurahtaa No, sitten ei tullut sovintoa — ANTTI Ei! Eikä tule. Me olemme päättäneet ruveta valvomaan ihmisoikeuksiamme — (vielä kovemmin) — työnoikeuksia — ja estämään sen, ettei kaikellaiset rappeutuneet hylkiöt saa levittää kurjuutta meidän keskuuteemme — ja pilata meiltä työn iloa — HUIKARI purren hammasta Sinä hävytön! Vastaatko sinä —? * * * * * HELJO tulee suurella riemulla Hurraa! (Pysähtyy nolona). ANTTI Huikarille Vastaan minä kaikesta mitä sanon tuollaisesta miehestä. Heljo! Avaa ovi! HELJO avaa oven. ANTTI hauskasti Mestari tekee hyvin ja käyttää reikää hyväkseen — eikä katso taakseen! HUIKARI polkasee jalallaan ja menee muristen HELJO sulkee oven, sylkäsee Mitä tuo täällä teki? ANTTI Oli synninpäästöllä. — Mutta mitäs sinä äsken luikkasit tullessasi? HELJO Nyt kokous hyväksyi kaikki ponnet. ANTTI terävästi Ja lisäksi mestarin erottamisvaatimuksen? HELJO Tietysti. Ei ainoakaan edes epäröinytkään. MIKKO iloisesti No, Perttu, ole mielissäsi! Kaikki hyvä ei ole hukkunut maan päältä. PERTTU Mutta se jättiläinen — se — ANTTI Olkoon vaikka vielä mahtavampi — mutta me pienet yhdymme yhdeksi — HELJO innostuneesti — ja muodostamme vielä valtavamman voiman. ANTTI taputtaa hellästi isäänsä olalle Sinä olet täyttänyt tehtäväsi ja tehnyt työsi. Nyt alkaa meidän vuoromme. LYYLI juoksee Mikon luo Kuule, eno! Minäkin huomaan, että meidän nuorten on astuttava nyt teidän tilallenne. HELJO menee Irjan luo Niin! Meidän kaikkien. PERTTU melkein kuin itsekseen Aika menee — toinen tulee — ANTTI intoa säteillen Älä sure, isä! Vaan iloitse meidän kanssamme! Etkö huomaa, että korpi liikkuu? HELJO innostuneena Niin — korpi liikkuu!!' ESIRIPPU. LOPPU *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76823 ***